Mistä tiedämme elävämme historiallisen murroksen aikaa rikollisuudessa? Siitä, että peräpitäjän kirkonkylän pikkukonnia ei enää kiinnosta vetäistä bensa-automaattia traktorilla irti ja raahata sitä läheiselle hiekkakuopalle avattavaksi.
Kioskien näpistykset ja mummojen käsilaukkujen ryöstämiset alkavat olla menneen talven lumia, joita voi lähinnä nostalgisoida elokuvista. Miksipä tällaiset rikokset kiinnostaisivat muutaman satasen takia, kun kyberkonnuuksia voi tehdä mukavasti peräkammarista käsin käsiään likaamatta.
Olemme siirtyneet viime vuosikymmenen aikana fyysisistä rikoksista kyberrikollisuuteen. Mummot eivät kuitenkaan ole paremmassa turvassa kuin 90-luvulla. Tuiki tavallinen kyberrikosskenaario voi mennä esimerkiksi näin: mummon tietokoneelle ujutetaan haittaohjelma, joka "lainaa" mummon PC:n laskentatehoa ja sähköä. Näitä käytetään kryptovaluutan louhimiseen jonkun hämärän tahon kryptolompakkoon.
Yksi mummo ei tietenkään ketään rikastuta, mutta kun mummoja tietokoneineen on valjastettu tarpeeksi monta louhintaoperaatioon, kasvaa tuottoennuste houkuttelevaksi. Tämä taas luo peräkylän tulevaisuudentoivoille mahdollisuuden – vohkitaan uhrin kryptolompakko! Ja sehän onnistuu mukavasti peräkammarista käsin. (Lohkoketjun eli blockchainin pitäisi tosin olla immuuni tällaiselle; uraauurtava teknologia tuo uuden aseen kyberrikollisuutta vastaan, jonka toivon turvallisuusalan hyödyntävän rikollisia tehokkaammin.)
Miten rikollisuuden murros ravistelee turvallisuusalaa?
Loppuuko fyysisen vartioinnin tarve, siirtyvätkö kaikki turvallisuuspalvelut pilveen? Turvallisuuspalvelut digitalisoituvat ja hyödyntävät yhä enemmän kehityksen kärjessä olevia teknologioita luodessaan asiakkailleen turvallisuutta. AI jauhaa taustalla bittivirtaa, havainnoi poikkeaman ja antaa sen päivystäjälle käsiteltäväksi valmiiksi luokiteltuna. Päivystäjä tarkastaa poikkeaman ja tekee päätöksen. Päätös voi olla se, että paikalle lähetetään vartija.
Millä tavalla vartija on vielä pitkään ylivoimainen useimmissakin tilanteissa? Yksi fyysisen läsnäolon isoista eduista on vartijan tunneäly. Tätä tarvitaan lähes poikkeuksetta, kun tilanteeseen liittyy muita ihmisiä. Tähän kun lisätään vielä kaikkien aistien ja kokemuksen tuottama valtava informaatiomäärä, jonka vartija pystyy helposti prosessoimaan mutta josta tekoäly ei vielä selviydy edes välttävästi, jos lainkaan.
Eli siitäkin huolimatta, että mummosi louhii kryptoa, jonka elämänhallintahaasteiset yrittävät pölliä, ei "yövartija on kuollut" pidä vieläkään paikkaansa (nuoremmat lukijat eivät ehkä muista tätä Servi Turvapalveluiden mainoslausetta 90-luvulta). Uskallan väittää, että vartijan ammatti jatkaa ammattimaistumistaan ja sen arvostus kasvaa entisestään. Sivuvaikutuksena turvallisuusalan yritysten arvostus kasvaa sekä samalla niiden taloudellinen arvo.
Mitä turvallisuusalan sitten pitäisi tehdä?
Rikollisuuden uudet muodot eivät ole uhka turvallisuusalalle eikä näin ollen mummoillekaan, mikäli seuraavat asiat ovat kunnossa:1) Turvallisuusalan on liittouduttava teknologiatoimijoiden kanssa päästäkseen vaikuttamaan kärkiteknologioiden kehitykseen ja tuotteistamiseen.
2) Samalla on osoitettava itselle, asiakkaille ja muille sidosryhmille, ettei turvallisuutta voi hoitaa pelkästään pilvestä automatisoidusti, vaan se vaatii ammattitaitoisen ja hyvin koulutetun vartijan pitämään huolen, että ihmiset ovat turvassa, kun tilanne on niin sanotusti päällä.
Kun sähköt katkeavat, verkko pätkii ja perusinfra on vaarantunut, on vartija ensiarvoisen tärkeässä roolissa oman, asiakkaiden ja yhteiskunnan resilienssin ylläpidossa. Tämä tosiasia ei muutu, vaikka rikollisuus muuttuukin.
